Olin poikien kanssa kolmestaan kotona, että rouva sai omaa aikaa kaupassakäynnin muodossa... Selviydyin. Jammattiin Pentti Rasinkankaan tahdissa, iskä lauloi mukana - toinen katsoi kuin vierasta sikaa ja lopetti joraamisen siihen paikkaan ja toinen oli kuin Hangon keksi. Onneksi eivät alkaneet itkemään tai - en tiedä kumpiko olisi mukavampi - nauramaan.

Mukavatahan se on poikain kanssa viettää aikaa. Kun saisi nuorimmaisenkin viihtymään ilman äidin rinnan tuomaa turvaa. Tuttipulloharkat on kyllä käynnissä. Tuttiritaria - rittitutaria - tarvittaisiin! Saisi äippäkin välillä omaa aikaa, ei tule aivan mökkihöperöksi. Vaikka ilmeisen hyvä sosiaalinen piiri näyttää kotiäideilläkin olevan puistosa ja netissä ja sitten on nuo neuleblogit. Olen pikkuhiljaa sitäpaitsi sitä mieltä, että vaimoni nörtti... En minä näitä kaikkia blogin tekemisen saloja osaa, osa glooriasta kuulu rouvalle!